Uudet omistajat sanoivat, että pupuja saa käydä moikkaamassa kun mieli tekee, kuulumisia ja kuvia ovat luvanneet lähettää ja itse puolestani annan 100%:n tuen, jos ongelmia uusien perheenjäsenten kanssa tulee. Puput pääsevät mahdollisesti myös näyttelyihin, joissa olen luvannut opastaa alkuun! :)
Vilttitossu jää aina mieleen persoonallisen luonteensa vuoksi. Se on aina se Ensimmäinen Oma Pupuni, ja muistan aina, kun se oli vielä aivan pikkuinen. Tossukka kyyhötteli boksin perällä uudessa kodissaan ja kesti tovin, ennen kuin se uskalsi alkaa jaloittelemaan huoneessa. Sittemmin siitä tulikin rohkea ja vilkas, eikä toista samanlaista kania löydykään! Ihana ainutlaatuinen pupuneitini.
Alpo puolestaan jää mieleen rennon luppaluonteensa ansioista ja sitä parempaa toveria en olisi voinut Vilttitossulle löytääkään. Alpo matkusti yöjunassa aina Helsingistä asti - ja jos totta puhutaan, niin salamatkustajana boksissaan yläpedillä! ;) Ikimuistoinen reissu. Alpo aiheutti myös hilpeyttä kutsumanimensä vuoksi, jonka mukaan se oli nimetty edellisessä kodissaan. Mahtava pupuherra kaikinpuolin.
Itse kävin eilen pyörähtämässä (heh, hyvä sanavalinta, reissuun hurahti yli 10 tuntia!) OSJH:n näyttelyssä, ja kani- ja jyrsijäikävä on kova. Aika näyttää, onko mulla myöhemmin mahdollisuus ottaa jokin pienempi näyttelykaveri itselleni. Lajeista esimerkiksi hiiri on sellainen, joka menisi pieneen tilaan ja joka sopisi mahdollisesti myös vuokranantajilleni. Nyt mennään alkusyksy kuitenkin ihan vain koiran voimilla. :)
Vaikkei mulla pupuja nyt itselläni ole, mua varmasti näkee näyttelyissä jatkossakin. Katan marsut lähtevät mittelemään niihin joka tapauksessa, joten olen usein kaverina mukana. Ja - liittyyhän harrastus nyt niin tiiviisti myös tulevaan ammattiini (pieneläinhoitaja), että pitäähän näyttelyissä vierailla jo ihan hyödyn vuoksikin! ;)
Lopuksi toivotan vielä onnea sekä pupuille että uusille omistajille matkan varrelle - näiden kanssa sattuu ja tapahtuu. Parempia pupukamuja olisi kuitenkin ollut mahdotonta löytää!
Snif. <3
